Mehiläisten tuottamaa hunajaa on käytetty jo pitkään lemmenrohtona, vaikkakaan tieteellinen tutkimustieto ei ole kyennyt todistamaan hunajalla olevan väitettyjä lemmenrohto-ominaisuuksia. Hunajan ominaisuuksiin luotetaan kuitenkin niin paljon, että englanninkielessä käytetään aivan yleisesti ilmaisua ”honeymoon”. Myös kukasta kukkaan lentelevä mehiläinen, joka samalla hedelmöittää nämä kukat, on tietynlainen seksuaalisuuden symboli. Muistathan kuitenkin, että vegaanit eivät yleensä käytä myöskään hunajaa.
Meidän lähes kaikkien varmasti tuntema oranssi, hunajanvärinen, nallekarhu, Nalle Puh, on tunnetusti perso hunajalle eikä olekaan ihme, että Nalle Puhin tarinat, jotka kovin usein kietoutuvat juurikin hunajan ympärille, jaksavat kiehtoa lapsia sukupolvesta toiseen! Nalle Puhissa ja hunajassa vain on sitä jotakin! Hunajaan liittyy monenlaisia tarinoita ja se sopii erinomaisesti myös lasten satujen hieman höppänän nallekarhun lempiruuaksi.

Monikäyttöinen hunaja

Hunaja sopii monenlaiseen makeutukseen ja sitä voidaan monesti käyttää jopa sokerin sijaan. Sitä voidaan käyttää niin ruokien kuin leivonnaistenkin maustamiseen. Se maistuu hyvältä esimerkiksi teen kera. Hunajaa on aikojen saatossa käytetty myös muunlaiseen lääkitsemiseen kuin lemmenrohtona – sitä on käytetty muun muassa myös hammassäryn hoitoon sekä haavojen parantamiseen. On aika upeaa ajatella, että vapaana niityllä pörräävä pienenpieni mehiläinen saa aikaan jotakin näin upeaa. Mehiläinen on loppujen lopuksi aika huolettoman oloinen pieni ja veikeä otus, jolla on kuitenkin selkeä päämäärä ja joka saa yllättävän paljon aikaan päivän aikana.

Miten hunaja syntyy?

Mehiläisillä on siis tärkeä tehtävä, kun ne valmistavat kukkien sisältämästä medestä hunajaa. Toisinaan ne käyttävät hunajan raaka-aineena myös kirvojen mesikastetta. Työmehiläiset häärivät keräämässä hunajaa sekä talviravinnoksi että kesän varalle. Mehiläinen käyttää meden imemiseen pitkää kärsäänsä, joka sijaitsee sen leuan alla. Mesimahassa meteen erittyy muun muassa mehiläisen rauhaseritteitä, jotka muokkaavat sen sokerikoostumusta. Ylimääräinen vesi haihdutetaan pois medestä. Valmis hunaja varastoidaan kennoihin, jotka peitetään vahakansilla.

Kun hunaja halutaan erottaa kennoista, käytetään tähän linkoamista. Ensin täytyy kuitenkin poistaa vahakannet kennojen päältä kuorimalla ne. Kuorimisen jälkeen hunajakakut joutuvat erityiseen linkoon, joka erottelee hunajan kennoista. Lopuksi pienenpienet vahamurut siivilöidään pois hunajasta. Toisinaan hunaja saatetaan linkouksen sijaan valuttaa, mutta tämä on harvemmin käytetty tapa työläytensä ja hitautensa vuoksi. Valuttamisen ja linkoamisen lisäksi on myös mahdollista puristaa hunaja kennoista. Tämä menetelmä on usein käytetty tuotettaessa kanervahunajaa, joka on tavallista hunajaa sitkeämpää.

Hunaja säilytetään tavallisesti noin 13-16-asteisessa paikassa, joka on viileytensä lisäksi myös kuivaa. Kannattaa muistaa, että jos säilytät hunajaa esimerkiksi jääkaapissa, se imee helposti erilaisia hajuja sekä kosteutta. Hunaja kestää myös pakastamisen. Liiallisessa lämmössä kuumentaminen saattaa heikentää hunajan ominaisuuksia.

Hunajasta on moneksi

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että pienten mehiläisten medestä valmistava hunaja on yllättävän monikäyttöistä – sitä voidaan käyttää niin ruuanlaitossa kuin terveydenhoidossakin! Hunajan valmistusprosessi on erityisen mielenkiintoinen ja tuntuu melkein uskomattomalta, että mehiläinen kykenee valmistamaan niin kovin vaatimattomista raaka-aineista jotakin niin kovin upeaa! Mehiläisen elimistö pystyy muokkaamaan esimerkiksi meden sokerikoostumusta sekä haihduttamaan siitä pois ylimääräistä vettä. Mehiläinen myös osaa varastoida valmistamansa hunajan tavalla, joka suojelee sitä pilaantumiselta.

Mehiläisten toiminnan seuraaminen onkin mielenkiintoista puuhaa – on erittäin mielenkiintoista huomata, kuinka niinkin pieni eläin kuin pikkuinen mehiläinen osaa työskennellä niin kovin tavoitteellisesti ja ahkerasti! Ihminen on osannut hyödyntää hunajaa jo erittäin pitkän aikaa sitten eikä hunajan suosiossa vielä nykyäänkään näy romahduksen merkkejä. Itse asiassa viime aikoina on ollut havaittavissa kenties aivan uudenlaista hunajan arvostuksen nousua. Kun ihmiset ovat enenevässä määrin alkaneet pyrkiä ravinnossaan luonnonmukaisuuteen, on hunajankin erinomaisia ominaisuuksia alettu jälleen arvostaa aivan uudenlaisella tavalla – tavalla, jossa arvostetaan pienen mehiläisen työpanosta ja asiantuntemusta hunajanvalmistajana!